Nukkumattia etsimässä

Rakastan tätä vuodenaikaa, kun voi ikäänkuin luvan kanssa vetäytyä sisätiloihin omaan hämärän hyssyyn. On kynttilöiden, tunnelmallisten valojen ja kotoilun aika. Yksi syy, miksi loppusyksy on ollut suosikkini, on se, että silloin yleensä tulee nukuttua riittävästi: kun päivänvalo loppuu aikaisin, myös uni houkuttelee varhaisemmin. 

Tänä syksynä olen saanut vieraakseni kuitenkin epämieluisan tuttavuuden: unettomuuden - tai huonosti nukkumisen. Normaalisti saan melko helposti unen päästä kiinni, mutta nyt se(kin) on ollut hakusassa. Olen ruvennut heräilemään pari, kolme kertaa yössä ja joku näistä hereilläoloista on parin tunnin mittainen. Mikä siis avuksi?

Kävin lääkärissä, ja oli iloinen yllätys, miten holistiseen tyyppiin törmäsin. Hän ei ruvennutkaan kirjoittelemaan nukahtamis- tai unilääkereseptiä, vaan kyseli melko perusteellisesti työ- ja yksityiselämän kuulumiset ja lopputulemana kehotti nyt aluksi luopumaan kahvista. Varoitteli myös muutaman päivän vierotusoireista. Jos tällä konstilla Nukkumatti ei tule käymään, niin sitten koitetaan jotain muuta. 

Mitä muuta voisin asian hyväksi tehdä? 

Hengitysharjoitus, joka on taannoin auttanut: neljällä laskien sisäänhengitys, kahdeksalla uloshengitys. Se rentouttaa kehon ja rauhoittaa mielen, kun keskityn laskemaan hengityksiä.

Ajankulun seuraamatta jättäminen: olen yrittänyt  olla hermoilematta sitä, monenko tunnin kuluttua pitää jo herätä. Kello pois kädestä illalla, jotta sitä ei tule vilkuiltua. Kun arki on kellotettua jo työnkin vuoksi, niin voisin opetella siihen, että viimeistään illansuussa luopuu kelloon tuijottamisesta.  

Kofeiini. Eilen illalla viikonlopun alkaessa päätin, etten kiusaa itseäni kahvittomuudella, vaan perjantaina ja lauantaina saan nautiskella kahvini sellaisenaan, mutta sunnuntaisin siirryn kofeiinittomaan ja yritän kärsiä päänsäryt, sillä kyllä ne ohi menevät jossain vaiheessa. Liian nopeat ja ehdottomat muutokset - ja minulla kahviin liittyen myös isot - eivät yleensä onnistu pitkällä tähtäimellä (ainakaan minun kohdallani). 

Ruutuajan vähentäminen on yksi uusi tavoitte.  Seuraan muutamaa sarjaa tv:stä ja ne ovat minulle aivojen nollausta, joten siitä hyvänolon lähteestä en luovu. Mutta voin vähentää muuta ruutuaikaa: puhelinta, tablettia ja erityisesti mieltä niin monesti kuormittavia sosiaalista mediaa ja erilaisia pelejä. Uskon siihen, että mitä enemmän annan aivoille lepoa ylimääräisistä ärsykkeistä, sitä paremmin mieli rauhoittuu myös nukkumaan mentäessä. Onkin mielenkiintoista seurata, miten nämä vaikuttavat Nukkumatin vierailuihin, vai vaikuttavatko mitenkään. Olen kyllä lukenut, että hän ei pidä hermoilusta, piristeistä eikä sinivaloista...

Uuden tavan omaksuminen vie useamman viikon; joidenkin tutkimusten mukaan noin kolme viikkoa, mikäli uutta tapaa toistaa joka päivä. On kiva tarkkailla itseään ja mahdollisia positiivisia muutoksia näiden tapojen myötä. Erityisen kiitollinen olen tällä hetkellä siitä, että aina voi opetella ja oppia uusia tapoja ja taitoja. Ehkä kaamoksen hämärässä on hyvää aikaa harjoitella näitä. Jokainen päivä on ihan uusi ja täynnä mahdollisuuksia!