Ratkaiseeko asenne?

"Kun uskot oikein lujasti, niin kyllä universumi ratkaisee ongelmasi". Tämä lause on karrikoitu ja karkea yleistys. Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut sitä, ratkaiseeko asenne ongelmia. Erityisesti näinä aikoina, kun yrityksiä kaatuu, ihmisiä lomautetaan ja irtisanotaan, ei ole järkevää sanoa yrityksensä tai työpaikkansa menettäneelle: "Otapa positiivinen asenne, kyllä se siitä muuttuu!" 

Mihin asenne sitten vaikuttaa? Uskon niin, että asenteella on vaikutusta ennenkaikkea omaan mielialaamme ja mielialalla puolestaan on vaikutusta siihen, miten asiat näemme ja miten niihin suhtaudumme - ja siinä on jälleen kyse asenteesta. Voimme siis valita positiivisen ajatuskehän. Tämäkin toki on yleistys, enkä halua, että joku ajattelee, että vähättelen kenenkään ongelmia. Kirjoitan siis nyt asenteen vaikutuksesta.

Asenteesta puhutaan myös mindset-käsitteellä. Valmennukseen liittyy tietty mindset, joka sopii hyvin ihan meihin jokaiseen. Tee itsellesi ihmiskoe: voit ottaa yhden kohdan kerrallaan käsittelyyn vaikka viikon ajaksi. Voit yrittää pyrkiä tavoitteellisesti satsaamaan johonkin kohtiin, joissa koet olevan vajausta. Uskon, että tällä voit vähän ainakin kirkastaa mielialaasi ja näköalojasi!

Tavoitteellisuus vs tavoitteeton. Millaiselta näyttää ihminen, joka kulkee määrätietoisesti kohti tavoitettaan? Näkyykö se ulospäin esim. ryhtinä, ilmeenä, silmistä? Erityisesti näinä aikoina, kun meidät on pakotettu vaikka sisätiloihin, teemme etätöitä, emme voi matkustaa, kannattaa asettaa itselleen jokin päiväkohtainen tavoite, mikä auttaa mieltä pysymään virkeänä. "Huomenna imuroin", "Tänään käyn ulkoilemassa", "Ylihuomenna haen kaupasta viikon ruokatarvikkeet" jne. Monesti ajattelemme, että tavoitteen pitää olla jotain suurta ja ulottua monen vuoden päähän. Toki se voi olla sitäkin, mutta armollisempaa ja palkitsevampaa on asettaa pieniä tavoitteita päivittäin, viikottain -  ne on mahdollista saavuttaa ja niistä saa itselleen hyvän mielen. Tavoitteet tuovat ryhtiä elämään; ainakin minun kohdallani. Tiedän, mihin ja ennenkaikkea minkä vuoksi, olen menossa.

Ratkaisut vs ongelmat. Keskitytkö siihen, mikä on juuri nyt pielessä, vai siihen, miten tästä selvitään ja mennään eteenpäin? Ratkaisukeskeinen ihminen näkee edessään mahdollisuuksia, ongelmakeskeinen ihminen umpikujan. Kumpaa sinä haluaisit nähdä enemmän? Ratkaisukeskeisyys liittyy läheisesti myös tavoitteisiin ja tavoitteenasetteluun. Yleensä tavoitehakuinen henkilö näkee ratkaisuja, ja ongelmat ovat hidasteita. Keskity ratkaisuihin! Se on tutkitusti hyvää aivojumppaakin - näin edistät aivojesi hyvinvointia. 

Voimavarat vs puutteet. Jokaisella on ollut elämässään vastoinkäymisiä. Mitä "sotamerkkejä" olet matkallasi kerännyt? Mitkä teot, asiat, ratkaisut ovat auttaneet sinua ennen? Ne ovat voimavarojasi tänäänkin. Jokaisella on siis voimavaroja - ja puutteita. Kumpaan kannattaisi keskittyä, jotta voisi päästä tämänhetkisestä probleemasta voitolle? Jos keskitymme sen pohtimiseen, mikä kaikki voi mennä pieleen, missä en ole hyvä, mikä on minulle vaikeaa, on melko varmaa, että tavoitteen saavuttamisessa ei onnistu, ajautuu ainakin mielessään umpikujaan ja puutteiden reppuun tulee taas enemmän painoa. Jos sen sijaan fokusoimme ajatuksemme niihin voimavaroihin joita meillä on, se auttaa myös tavoitteen saavuttamisessa. Voimavaroja voivat olla sinnikkyys, rohkeus tehdä valintoja, taitoa olla oma itsensä - jopa vastavirtaan menijä, rehellisyys ihmissuhteissa jne. 

Vahvuudet vs heikkoudet. Tämä liittyy läheisesti edelliseen. Tee itsellesi SWOT liittyen vaikkapa siihen asiaan, joka nyt mieltäsi painaa ja jonka suhteen tulisi tehdä ratkaisu. SWOTissa pohdit ratkaisun vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia. Keskity vahvuuksiin! Vahvuudet voivat liittyä vaikka ratkaisuvaihtoehtoihin tai omiin, henkilökohtaisiin, luonteeseen ja persoonallisuuteen liittyviin tekijöihin. Missä olet hyvä ja taitava? Miksi juuri sinä onnistut? Miten taitosi näkyy suhteessasi kanssakulkijoihin? Miten vahvuutesi liittyy persoonaasi? Onko se tietty taito? Miten olet sen oppinut? Miltä sellainen ihminen näyttää, joka tunnistaa vahvuutensa ja tietää, että on hyvä edes jossain? Näkyykö se ulospäin?

Vastuu vs vastuuttomuus. Tämä on yksi lempiteemoistani. Miten helppoa onkaan vierittää syy epäonnistumisestaan olosuhteiden, puolison, työkaverin, esimiehen, naapurin, mökkinaapurin, sään, koronan, kauppiaan, koiran, kodin, uutisten jne viaksi. Joskus törmää esimerkkeihin, joita on vaikea uskoa todeksi, kun ihminen ei näe mitään syytä itsessään, vaan kaikki on aina toisten syytä. Tällöin hän vierittää vastuun omasta elämästään toisille - ja jos tämä toimisi kirjaimellisesti, näin toimiessaan hän myös antaa toisille vallan oman elämänsä yli. On niin vaikeaa myöntää, että voi olla itse väärässä. Ihan jokaiselle meistä tekee hyvää katsoa välillä peiliin ja kysyä: "Kuka tästä on oikeasti vastuussa?" Meidän elämästämme vastuun kantaa me itse. Jos taipumuksena on syyttää muita ja vierittää vastuu toisille, anna heille silloin mahdollisuus päättää elämästäsi. Traagisimpia esimerkkejä vastuuttomuudesta ovat ne, kun vanhemmat erotilanteessa kysyvät lapselta, kumman luona tämä haluaisi asua. Tässä vanhemmat sysäävät vastuun lapselle, joka kantaa syyllisyyttä pitkälle aikuisuuteen, ehkä elämänsä loppuun saakka. Perimmältään vastuussa / vastuuttomuudessa on kysymys siitä, että voimme muuttaa vain itseämme ja omaa käytöstämme, emme koskaan toista ihmistä. Siinä on kyse asenteesta, asioiden ytimestä.

Kasvu vs muuttumattomuus. Kukapa meistä ei haluaisi kasvaa henkisesti? Voimme valita kasvun tien, joka pitää sisällään kaikki edellämainitut elementit, myös riskejä. Muuttumattomuus on sitä, että jäämme tuttuun ja mahdollisesti väärällä tavalla turvalliseen. Kasvu sisältää aina elementin tuntemattomasta mahdollisuudesta. Äitini on sanonut minulle joskus: "On aina helpompaa jäädä tuttuun helvettiin kuin hypätä tuntemattomaan, joka voi olla maanpäällinen taivas". Allekirjoitan tämän täysin. Kyseinen lausahdus sopii kaikkiin tilanteisiin, ja erityisesti isoihin päätöksiin, hyvin usein ihmissuhteisiin tai työhön liittyen. Olen opetellut tätä taitoa päivittäin pienissäkin asioissa. Jokainen aamu on uusi mahdollisuus kasvuun! Tällainen sinnikäs ajatusmalli tai asenne on auttanut minua näkemään jokaisessa uudessa päivässä mahdollisuuden. Se herättää uteliaisuutta elämää kohtaan.

Tänä aikana, kun maailma on melkolailla sekaisin, on ehkä aikaa ja mahdollisuutta pysähtyä paremmin tärkeiden asioiden - omien asenteiden, arvojen, ihmissuhteiden arvokkuuden - äärelle. Toiveeni on, että tämä teksti herättäisi sinua pohtimaan asenteen ja asenteiden merkitystä. Ne eivät ehkä ratkaise ongelmia, mutta voivat avata uusia näköaloja. 

Ihanaa kevättä tärkeiden asioiden äärellä!